Lööpin helmikuu: Paluu voittojen tielle

Vuoden 2018 helmikuu oli säiden puolesta jopa hyinen, mutta se ei menoa haitannut. Tapahtumarintamalla kuukausi jakautui selvästi kahteen osaan. Alkupuoliskolla keräiltiin voimia jälkipuoliskoa varten.

Kuun ensimmäinen tapahtuma oli 12. helmikuuta Passionissa järjestetty lautapeli-ilta. Maanantainen illanvietto veti paikalle kymmenkunta lööppiläistä pelailemaan hyvässä tunnelmassa.

21. helmikuuta Lööpin valtasi yhdessä muiden viestijöiden kanssa olympiahenki ja päivän aikana järjestettiin yhteistyössä Parkun ja Imagon kanssa kaksi tapahtumaa. Vuosi takaperin järjestetty Viestijähiihto muovautui Torso-olympialaisiksi, joissa kisailtiin viestin puitteissa luistelussa, hiihdossa sekä puheenjohtajan vetämisessä pulkassa. Salibandyssä ja jalkapallossa koetut katkerat finaalitappiot kirkastuivat voitoksi. Moraaliset voittajat pääsivät vuoden tauon jälkeen vihdoin juhlimaan paremmuuttaan.

Torso-olympialaisissa lööppiä edustivat Jyri Salonen (vas.) luistelussa, Kati Poikela pulkan painona, Henri Häkkinen luistelussa, Riku Porvari pulkan vedossa ja Topias Peltonen hiihdossa.

Olympia-teema jatkui illalla Torso goes Pyeongchang -sitseillä. Toastmastereina toimivat ex-mäkihyppääjä Harri Olli ja mielensäpahoittaja. Olympiahengen mukaisesti paikalle oli saapunut juhlakansaa itse kustakin säädystä. Läsnäolollaan tilaisuutta kunnioitti mm. Pohjois-Korean suuri johtaja Kim Jong-Un. Jopa Lööpin oma Jyri Salonen oli irtautunut talvistudiostaan mukaan juhlimaan. Sen verran kivuliasta tämä ilmeisesti oli, että kuvaputkitelevisio ja testivoittajadigiboksi oli otettava mukaan.

Helmikuun viimeisenä päivänä pidettiin Lööpin kevätkokous. Kokouksessa kerrattiin ainejärjestön viimevuoden toimintaa ja käytiin talousasiat läpi. Loppupuoliskolla käytiin pitkä, mutta hyvähenkinen keskustelu ainejärjestön ongelmista ja keskustelukulttuurista jäsenkyselystä saadun palautteen pohjalta. Keskustelu oli aktiivista ja puheenvuoroja eri näkökulmista saatiin paljon.

Pelkoa ja riemua Lööpin seikkailupuistopäivässä

Lööpin iskujoukko ei antanut yöllä sataneen lumen häiritä seikkailua.
Lööpin iskujoukko ei antanut yöllä sataneen lumen häiritä seikkailua.
Sään jumalat eivät suosineet lokakuista Lööpin seikkailupuistopäivää, kun ensilumi päätti yllättää kaikki saapumisellaan. Monelle lööppiläiselle menikin pupu pöksyyn viime hetkellä. Laajavuoren seikkailupuistoon suuntasi kuitenkin säätä uhmaten 11 hengen journalistipoppoo.

Pyörien ja bussien saavuttua Laajikseen päästiin seikkailu aloittamaan. Seikkailupuistossa kuljetaan eri tasoisia ratoja valjaissa, jotka on kytketty turvavaijeriin. Radat koostuivat tehtävistä, jotka koostuivat esimerkiksi verkon kiipeämisestä tai heiluvien tukkien päältä kävelystä, ja pitkistä liuista vaijerin varassa. Ohjaaja antoi alkuun ohjeet valjaiden käyttöön pienellä demoradalla. Varsinainen seikkailu aloitettiin keskivaikeaksi merkityltä radalta, koska kukaan ei kehdannut ryhmäpaineen keskellä suunnatta helpolle radalle.

Keskivaikea rata osoittautui kuitenkin haasteelliseksi suurimmalle osalle lööppiläisporukasta, paitsi Topias Peltoselle ja Mikko Mykkäselle, jotka näyttivät tylsistyvän odotellessa hitaampien etenijöiden suoriutumista. Radan haastavimmaksi tehtäväksi moni nimesi verkkokiipeilyn, jossa käsivoimat pantiin koetukselle.

Ensimmäisen radan päätyttyä osa seikkailijoista oli järkytyksen ja euforian välimaastossa. Seuraavaksi suunnattiin metsäradoille, joissa vaikeustasot vaihtelivat helposta vaikeaan. Parivaljakko Peltonen & Mykkänen suuntasivat ainoina vaikeimmalle radalle muiden tyytyessä keskivaikeaan tai helppoon. Metsässä kohdattiin vaikeuksia, kun pimeys yllätti seikkailijat valaisemattomalla radalla. Yöllä satanut lumi ei myöskään helpottanut suorituksia.

Jesse Kuparinen haastoi pimeydessä lumisen radan.
Jesse Kuparinen haastoi pimeydessä lumisen radan.

Moni liukasteli ja tipahtelikin haastavissa tehtävissä, mutta ohjaajan suosiollisella avustuksella kaikki pääsivät aina takaisin ylös ilman suurempaa draamaa. Liuissa sai tuntea vauhdin hurmaa, mutta liika vauhtisokeus saattoi tarkoittaa törmäystä pehmusteeseen selkä edellä.

Pimeyden jo laskettua seikkailijat palasivat siirtymärataa pitkin takaisin kohti vuokraamoa. Paluuradalla kohdattiin kommelluksia, kun tehtävänä oli vetää köydellä tuolihissi seikkailijan luokse ja lasketella sen avulla seuraavalle tasanteelle. Huimapää Irina Hasala päätti olla lukematta tehtävän ohjeita ja lasketteli normiliu’ulla, kunnes törmäsi lopussa odottaneeseen tuolihissiin. Hän sai kuitenkin itsensä venkoiltua tuolin ohija valitteli, miksei tuolista ollut ilmoitusta. Jälkijoukko huomasi kuitenkin lapun, jossa kerrottiin selkeästi tuolihissin hinaamisesta.

Jokainen 11 urheasta seikkailijasta selvisi lopulta maaliin saakka, ja monen kasvoilta paistoi onnistumisen ja itsensä ylittämisen riemu. Urheiluministeri kiitteli osallistujia heittäytymisestä ja uskalluksesta. Väsynyt journalistijoukko palasi koteihinsa väsyneinä, mutta onnellisina.

Hopeaputkelle jatkoa Viestijäfutiksessa

Lööpin joukkue pokkasi ennätyssuurella joukkuella hopeaa Viestijäfutiksesta.
Lööpin joukkue pokkasi ennätyssuurella joukkuella hopeaa Viestijäfutiksesta.

Vehkalammen kenttä toimi näyttämönä 13.10. pelatulle perinteiselle Viestijäfutis-turnaukselle. Lokakuinen torstai ei tuonut kuitenkaan mukanaan lumiolosuhteita, niin kuin pahimmissa uhkakuvissa pelättiin. Lähes Merchants of Doubt -tyylisen suhmuroinnin jälkeen Lööpin urheiluministeri sai kasattua ennätyssuuren 17-henkisen joukkueen tavoitteinaan kirkastaa useat pronssisijat ja rikkoa usean vuoden maaliton putki. Kentällä nähtiin pitkään vain lööppiläisiä, kun muilla viestijöillä kesti kauemmin saapua paikalle.

Lööpin taustajoukotkin edustivat oppiainetta mainekkaasti, kun paikalle tultiin tekemään tapahtumasta juttuja videokameroin ja droonein varusteltuina. Ennen ottelua tällä osastolla nähtiin dramatiikkaa, kun drooni päätti lakata tottelemasta ja suuntasi kohtalokkaasti koivikkoon.

Ensimmäisessä ottelussa keltapaitainen FC Lööppi sai vastaansa Yvien viherpaitaisen poppoon. Ottelussa oli vahvaa revanssihenkeä, sillä monen lööppiläisen mielessä kummitteli kevään katkera, yhden maalin tappio yveille Touru Trophyssä. Vehkalammelle saapunut suurilukuinen yleisö saikin nähdä harvinaista herkkua eli Lööpin maalin, kun Joakim Westren-Doll iski johto-osuman yvien maaliin. Ketsuppipullon avauduttua Lööppi iski yvit lopulta kanveesiin 3-0 -lukemin, kun Jaakko Närhi ja toisen kerran osunut W-D heiluttivat maaliverkkoja.

Lööpin maalivahti Samuel Nyroos purkaa pallon selvemmile vesille.
Lööpin maalivahti Samuel Nyroos purkaa pallon selvemmille vesille.

Toisessa ottelussa vastaan asettui punapaitainen Parku, jonka jäsenillä oli ollut nähtäviä vaikeuksia löytää punaisia pelipaitoja, kun taas Lööppi oli tuonut omalta osaltaan useamman keltaisen pelipaidan legendaaristen seiskapaitojen lisäksi. Lööppi kannustaakin parkulaisia laajentamaan vaatekaappinsa värimaailmaa.

Kun tuomari oli pilliin puhaltanut ja peli lähti käyntiin, ei kulunut kauaakaan, kun W-D oli jälleen pahanteossa ja lukemat olivat 1-0 Lööpille. Seiskapaidoille iskikin hyvänolontunne nopean maalin jälkeen ja Parku ottikin pelin haltuunsa. Lööpin maalilla urhoollisesti torjunut Jack Butland Samuel Nyroos joutui lopulta antautumaan laukausten sadellessa. Tunteita lämmittänyt kiihkeä ottelu päättyi 1-1 -lukemiin, mikä tiesi FC Lööpille himoittua finaalipaikkaa.

Parkun ja Imagon selvitellessä välejään joukkueen jäsenet ottivat mallia 1950-luvun urheilijoista tankkaamalla oluella ja tupakalla. Yleisökin käytti tauon hyväkseen hakemalla lähikaupasta kurkunkostuketta. Panu Vuorelan ja Ville-Veikko Vähäahon videokuvausryhmä tenttasi seiskapaidoilta tunnelmia ennen finaalikoitosta. Puhisten voitettua 1-0, tarkoitti se Lööpin ja Parkun välistä finaalia.

Tähtihyökkääjä Joakim Westren-Doll tauolla Panu Vuorelan tentissä.
Tähtihyökkääjä Joakim Westren-Doll tauolla Panu Vuorelan tentissä.

Finaali alkoi tasaväkisesti, mutta muutaman minuutin mustan hetken myötä Parku pääsi puoliajalle 3-0 -johdossa. Toiselle jaksolle sisuuntunut Lööppi alkoi vyöryttämään hyökkäyksiä puhisten päätyyn, mutta viimeistely ontui. Viljami Vaarala iski kavennuksen 3-1:een ja toinen maali oli hetkeä myöhemmin enemmän kuin lähellä, kun W-D ampui pallon tolppaan. Seuraavassa tilanteessa rohkeasti hyökännyt Lööppi joutui antautumaan toisessa päässä Parkun viimeistellessä 4-1 -loppulukemat.

Hopea ei ollut moraalisille voittajille kuitenkaan häpeä, kun tänä vuonna oltiin onnistuttu tekemään maalejakin roppakaupalla. Tommi Läntisen Minä ja Jari raikasikin hopeajoukkueen suista.

Illalla suunnattiin karaokebaari Helmeen palkintojenjaon ja Viestijäkaraoken merkeissä. Viimeisetkin murheet hukutettiin beer pong -pöydässä ja mikrofonin ääressä. Viestijäkaraoken voidaan tulkita päättyneen journalistien voittoon, sillä lööppiläisten herkät tulkinnat jatkuivat pitkälle aamuyöhön Parkun ja Imagon jo poistuttua paikalta. Lievätkö kavahtaneet Tuukka Tervosen lyyristä lauluääntä, emme kai koskaan saa tietää.

Fuksipoikia ei Helmessä enää finaalitappio harmitanut.
Fuksipoikia ei Helmessä enää finaalitappio harmitanut.